Leipä on ollut Kainuussa aina kovan työn takana. Siksi sitä on pidetty korkeassa arvossa.

Perusleipä on ollut ruisleipä, jota riitti runsaasti kaskikautena. Kun kasket loppuivat, loppui myös runsas leipä. Hapanta ruisleipää voi syödä limppuna tai reikäleipänä.

Piti alkaa tehdä särvintä myös petäjästä. Pettuleipä on ollut pysyvä elannon täydentäjä. Tänään sitä tehdään huomion herättäjäksi, "Kainuun spesialiteetiksi".

Ruisleivän rinnalle syntyi tervakautena ohraleipä. Aluksi ei ohraleipää arvostettu, mutta sekin muuttui sitten herkuksi. Paksu nyrkkirieska on aito kainuulainen leipä.

Rahatalous toi mukanaan vaaleamman leivän ja nisun. Isoissa taloissa vieraat kestittiin aina nisulla ja juustoleivällä. Hiivaleipää alettiin leipoa Kainuussa vasta 1930-luvulla.

Erilaiset teokset olivat juhlapäivien herkkuja. Nämä Kainuun piirakat saivat täytteekseen ryynejä, marjoja, pottuja, juureksia tai kaloja. Teosten kuoritaikina tehdään rukiista tai ohrasta.

Kuhmon rönttönen on maankuulu esimerkki teoksesta. Siinä pottuimellys saa lisäkseen puolukkasurvoksen. Teostaikinasta syntyy myös ohut ja rapea ratileipä.

Vaikka nykyaika on tuonut kaiken maailman leipäjauhot, tehdään uudetkin leivät Kainuussa silti vanhaan tapaan: omaa työtä kunnioittaen ja maukasta leipää arvostaen.